Vaalipäivä, juhlapäivä!

Vaalipäivä, viimein! Tänään ratkeaa, ketkä vaikuttavat valtuustoissa ympäri Suomen seuraavat neljä vuotta. Tänään siis asetellaan suuntaviivoja monille tärkeille asioille: kuntien ilmastopolitiikalle, yhdenvertaisuuden edistämiselle, palveluiden, kulttuurin ja koulutuksen puolustamiselle.

Kampanjointiaika on ollut poikkeuksellisen pitkä ja raskas, mutta onneksi kampanja on päättynyt kesäisiin tunnelmiin ja kohtaamisiin. Se on ollut ihanaa. Mä olen niin ylpeä mun tukitiimistä, joka on tehnyt älyttömän määrän tunteja tukeakseen ja kannustaakseen mua. Ja oon myös ylpeä musta, että uskalsin ja tein parhaani. Se riittää. 

Nyt mulla on jäljellä enää yksi pyyntö: jos et ole vielä käyttänyt ääntäsi, tee se tänään. Anna äänesi niiden asioiden puolesta, jotka on sulle tärkeitä. Sopiva ehdokas löytyy varmasti.

Ääni mulle on ääni lähipalveluiden, kulttuurin, koulutuksen ja paremman kaupunkisuunnittelun puolesta. Jos olet antanut tai antamassa äänesi mulle, lupaan tehdä töitä sen eteen, että olisin luottamuksen arvoinen. Ja jos toivot, että muutkin antaa äänes mulle, niin vielä ehdit suositella. Se olisi ihanaa, sillä vain annetut äänet lasketaan.

Aurinkoista ja rauhallista vaalipäivää.

NÄIN ÄÄNESTÄT VAALIPÄIVÄNÄ

Voit äänestää vain sinulle ennalta määrätyssä paikassa. Tarkista tarvittaessa oma äänestyspaikkasi osoitteessa www.aanestyspaikat.fi.
Ota mukaan henkilöllisyystodistus ja kasvomaski.

Mikäli sinulla ei ole voimassaolevaa henkilöllisyystodistusta, riittää, että vanhasta todistuksesta pystyy tunnistamaan sinut selvästi.

Ota tarvittaessa mukaan läheinen, joka voi suullisesti todistaa henkilöllisyytesi. Oikeus äänestämiseen on vahvasti turvattu.

Kuinka yhdenvertaisuutta tulisi edistää Turussa?

Yksi äänestäjä kysyi viestitse, miten suhtaudun yhdenvertaisuuskysymyksiin. Olenko feministi ja antirasistinen, ja jos olen, miksei se näy juurikaan mun kampanjassa? Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen: kyllä, olen feministi ja antirasisti. Siihen, miksei se juurikaan ole näkynyt mun kampanjassa on sitten haastavampi vastata. Olen kirjoittanut yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon aiheista muun muassa naistenpäivän ja Minna Canthin päivän yhteydessä, jakanut sisältöä ja keskustelua esimerkiksi #OikeusOlla-aloitteesta, olen sitoutunut Seta ry:n ja Trans ry:n vaalitavoitteisiin ja luvannut edistää kaikille vähemmistöille turvallisempaa ja parempaa kaupunkitilaa.

    Miksi yhdenvertaisuus ei ole yksi mun vaaliteemoista? Hyvä kysymys. Koska yhdenvertaisuuden edistäminen on minulle kaiken lähtökohta. Se on itsestäänselvyys, sillä vasemmistolaista politiikkaa ei tehdä ilman että edistää tasa-arvoa. Yhdenvertaisuuden rakentaminen vaatii intersektionalista feminismiä, antirasismia ja aktivismia. Se syntyy kuulemalla niitä, joiden arkielämää erilaiset sorron ja väheksynnän muodot koskee. En halua, että kellekään jää epäselväksi, mikä suhteeni yhdenvertaisuuden edistämiseen on. Tasa-arvo on ollut myös taiteellisen työni kulmakiviä aina. Siksi haluan kertoa poliittisen työni (ja ihan muunkin elämän) lähtökohdista: SOLIDAARISUUS, TASA-ARVO, SIVISTYS & KESTÄVÄ KEHITYS. 

    Uskon, että näiden varaan ja näitä edistämällä voidaan rakentaa parempaa maailmaa ja Turkua. Uskon, että sivistyksellä ja kestävällä kehittämisellä on roolinsa siinä, kuinka edistetään kansallista ja globaalia tasa-arvoa. Ihmisoikeudet ei oo neuvottelukysymys, eikä ekokriisistä selvitä ilman tietoa. Solidaarisuus ja tasa-arvo ovat välttämättömiä aineksia inhimillisen maailman rakentamisessa.Kiitos kun laitatte viestiä ja kysytte 💖 Se on tärkeää ja arvokasta, ja auttaa minua (ja muita ehdokkaita) jäsentämään ja kertomaan paremmin aatoksiaan. Tähän loppuun on vielä kerännyt listan konkreettisia yhdenvertaisuustekoja, joita Turussa tulisi edistää.

    KUINKA YHDENVERTAISUUTTA TULISI EDISTÄÄ TURUSSA?

    1.  Kaupungin työntekijöitä koulutetaan kohtaamaan moninaisuutta. Oon toiminu kiertävänä kouluvierailijana ja silloin järkytyin siitä, kuinka järkyttävää seksistä ja rasistista puhetta joissain opehuoneissa oli (kyllä, Turussa). Erityisesti sote- ja kasvatusalan henkilökunnalle pitää tarjota mahdollisuus kouluttautumiseen.

    2. Sukupuolineutraliteettia tulee lisätä kunnissa. Sukupuolineutraalien WC- ja pukeutumistilojen tulee olla mahdollisia ja saavutettavia joka kunnassa. Kunnan työpaikoilla ja julkisissa tiloissa tulee olla mahdollisuus turvallisiin hygienia- ja sosiaalitiloihin. Joukkoliikenteen matkuskorteissa tulee luopua sukupuolittamisesta.

    3. Vähemmistöjä kuullaan päätöksenteossa. Kunnan tulee vahvistaa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten ja sukupuolivähemmistön parissa toimivien järjestöjen rahoitusta ja vaikuttavuutta. Yhteistyön tulee jalkautua ruohonjuuritasolle saakka.

    4. Vähemmistöihin kuuluvien lasten turvallinen kouluympäristö turvataan. Kiusaaminen ja itsetuhoisuus on huomattavasti yleisempää vähemmistöjen parissa. Koulumaailmassa tulee aktiivisesti reagoida kouluväkivallan purkamiseen.

    5. Kunta huolehtii, että palvelut ovat saavutettavia esimerkiksi eri kielitaustoista tuleville sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille. Selko- ja monikielisyyttä tulee vahvistaa sekä palveluneuvojien määrää tulee lisätä.

    Valtuustoaloite: Aloite yksityisautoilun vähentämisen ohjelmasta

    Yksityisautoilu on Turussa hallitseva liikenteen muoto suhteessa muihin suomalaisiin vertailukaupunkeihin. Tilanne on kestämätön suhteessa kaupunkikehitykseen ja ilmastotavoitteisiin. Liikennesaasteet muodostavat suuren osuuden Turun hiilipäästöistä.

    Turussa tehdään alle 40 % kaikista matkoista kestävällä liikennemuodolla. Osuus on pienempi kuin Helsingissä, Tampereella tai Oulussa. Vuonna 2018 valmistuneessa Turun pyöräilyverkoston selvityksessä todetaan, että esimerkiksi pyöräilyllä on Turussa valtava potentiaali: jopa 90% turkulaisista asuu alle 30 minuutin pyöräilymatkan päässä Turun kauppatorilta. Selvityksessä todetaan myös, että Turun kaupunkirakenne on ihanteellinen pyöräilylle.

    Valtavasta potentiaalista huolimatta olemme jäämässä jälkeen pyöräilyn edistämisen tavoitteista. Viime vuonna valmistuneesta Turun pyöräliikenteen verkkosuunnitelmassa todetaan, että emme ole onnistuneet edistämään edes vuosittaista 2% kasvua pyöräilymatkoissa.

    On tullut selväksi, että yhtenä suurimpana kestävän liikenteen edistämisen esteenä on yksityisautoilun hallitseva rooli Turussa. Tästä kertoo esimerkiksi kiista kesäkadun sijoittamisesta.

    Kestävää liikennöintiä ei tulla edistämään ilman, että rajoitamme ja vähennämme yksityisautoilua Turussa. Suunnitelmat kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi eivät riitä, mikäli emme tee määrätietoisesti myös ratkaisuja yksityisautoilun vähentämiseksi.
    Siksi tässä valtuustoaloitteessa esitän, että toteutamme Turussa yksityisautoilun vähentämisen ohjelman. Yksityisautoilun rajoittaminen on tärkeä keino ilmastonmuutoksen hillitsemisessä paikallisesti sekä edullinen tapa edistää kestävää liikkumista.

    Yksityisautoilun vähentämisen ohjelma sisältää seuraavia kohtia:
    -aikataulutetun suunnitelman yksityisautoilun vähentämisestä tavoitteineen
    -suunnitelman yksityisautoilun vähentämisestä erityisesti kesäaikana Turun
    keskusta-alueella
    -suunnitelman parkkipaikojen vähentämisestä Turun keskusta-alueella

    Ohjelma kytketään osaksi ja toteutetaan yhdessä kävelyn ja pyöräilyn edistämisen ohjelmien kanssa.


    Koiranen Sara (VAS)

    Kannattajat (17 kpl)
    Furuholm Timo (VAS)
    Lumme Riina (VIHR)
    Rantanen Laura (VIHR)
    Marjamaa Aino (VIHR)
    Lindfors Jaakko (VAS)
    Mäkipää Anna (VAS)
    Kaunislahti Leena (VAS)
    Ratilainen Niina (VIHR)
    Hersi Muhiadin (VAS)
    Vähä
    -Heikkilä Matti (VIHR)
    Diop Paco (VAS)
    Muukkonen Mirka (VAS)
    Engblom Sofia (VIHR)
    Sultan Abdullahi (VAS)
    Granroth Veera (RKP)
    Weber Konsta (VIHR)
    Ilvessalo Saara (VIHR)

    Taide- ja kulttuurikenttä tarvitsee taloudellista tukea selvitäkseen kriisin yli

    Teksti on ilmestynyt alunperin Turun Sanomissa 19.3.2021. Kannanotto on kirjoitettu yhdessä Li Anderssonin ja Mervi Uusitalo-Heikkisen kanssa. 

    Vapaa-aikatoimialan johtaja Minna Sartes vastasi mielipidekirjoituksessaan (TS 16.3.) Aura of Puppets ry:n puheenjohtajalle Antti-Juhani Manniselle (TS 11.3.), että Turun kaupunki tukee kulttuuri- ja taidekenttää koronakriisin keskellä monin rahallisin tuin.
    Kirjoituksessa luetellut esimerkit tukimuodoista eivät kuitenkaan vastaa sitä tarvetta, mitä taide- ja kulttuurikentällä koronakriisin seurauksena on, eivätkä ne vastaa niitä tukimuotoja, mitä esimerkiksi Helsingin kaupunki on osoittanut vapaalle kentälle.

    Sarteksen kirjoituksessa Turun kaupungin toimista mainitaan esimerkiksi, että vuodelle 2020 myönnettyjä toiminta-avustuksia ei peritty takaisin. Toiminta-avustusten takaisin perimättä jättäminen ei ole erillinen tuki, vaan välttämätön teko poikkeuksellisessa tilanteessa.

    Myöskään Sarteksen mainitsema kulttuurihyvinvointia tukeva rahoitus ei vastaa niitä tarpeita, joita taiteentekijöillä on toimintansa ylläpitämiseksi. Tällaisen rahoituksen käyttökohde on sidottu vain tietynlaisen yhteisötaiteen muotojen toteuttamiseksi, johon kaikilla taiteen toimijoilla ei edes ole kosketuspintaa.

    Hämmennystä herättää myös Sarteksen väitteet kaupungin tarjoamien tukien poikkeuksellisesta suuruudesta. Viime vuonna kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen jaettiin 500 000 euroa, tänä vuonna 300 000 euroa ja kaunistamisrahastosta jaettiin 260 000 euroa, josta 50 000 euroa osoitettiin visuaalisen taiteen ammattilaisille kun tänä vuonna jaetaan 280 000 euroa, josta 100 000 euroa visuaalisen taiteen ammattilaisille.

    Turku on tunnettu koko maassa elävästä kulttuuri- ja taide-elämästään. On tärkeää, että kulttuurikaupunki on valmis huolehtimaan toimijoiden selviämisestä koronakriisin yli.
    Tänä vuonna juhlimme kulttuuripääkaupunkivuoden 10-vuotispäiviä, jonka hengessä on aukeamassa uusi avustushaku. Toivommekin, kuten myös Manninen omassa tekstissään, että juhlavuonna tukea osoitetaan taidekentälle koronakriisistä selviytymiseen ja siitä toipumiseen, ei ainoastaan uusien innovaatioiden ja projektien luomiseen.

    Helsingin kaupunki on esimerkiksi myöntänyt kolmen miljoonan euron taide- ja kulttuurialan yhteisöille suunnatun ylimääräisen avustushakukierroksen. Valtion jakamat tuet eivät ole riittäviä pandemian ja rajoitteiden pitkittyessä, eivätkä kaikki toimijat ole päässeet niiden piiriin, jolloin kunnan merkitys tukijana kasvaa.
    Kunnan tulee tukea myös yksittäisiä freelancereita, jotka eivät automaattisesti hyödy yhdistysten tuista sekä esimerkiksi paikallisia kulttuuriharrastustoimintaa edistäviä tahoja.

    Vasemmistoliiton valtuutettu Li Andersson jätti Turun kaupunginvaltuuston edellisessä kokouksessa valtuustoaloitteen siitä, että kaupunki myöntäisi taide- ja kulttuurialan yhteisöille suunnatun ylimääräisen avustushakukierroksen sekä ylimääräisen apurahahakukierroksen alan freelancereille.

    Taloudellista tukea tarvitaan yhteisöjen toimintojen ylläpitämiseksi ja taiteellista työtä tekevien ihmisten vähimmäistoimeentulon turvaamiseksi, jotta meidän on mahdollista nauttia taiteesta ja kulttuurista Turussa myös pandemian jälkeen.

    LI ANDERSSON, KAUPUNGINVALTUUTETTU (VAS); SARA KOIRANEN (VAS.); MERVI UUSITALO-HEIKKINEN, KAUPUNGINVALTUUTETTU (VAS)

    Kuntavaalit siirtyvät – mutta kampanja jatkuu

    Kun tieto kuntavaalien siirtymisestä kesäkuulle tuli, lähdin metsään.

    Sinne olin tosin matkalla jo ennen myös näitä uutisia, mutta täytyy sanoa, että metsäretki ystävän kanssa tuli  tarpeeseen.

    Nyt kun on jo kulunut hieman aikaa uutisesta, pystyy ajatuksia jäsentämään hieman järkevämmin.

    On selvää, että päätöksestä noussut kritiikki on aiheellista. On oikein ja tarpeellista, että päättäjiltä ja virkamiehiltä kysytään, kuinka on mahdollista, ettei demokratian tärkeintä peruspilaria – vapaita vaaleja – kyetä viemään läpi, vaikka haastava tilanne on ollut tiedossa jo pitkään.

    On oikeutettua kysyä, miksi päätös vaalien siirrosta tehtiin näin myöhään. Sadat ja tuhannet ehdokkaat, minä mukaan lukien, olemme suunnitelleet elämäämme huhtikuun vaalipäivää ajatellen.

    Kulttuurialan freelancerina minulla on vain tiettyyn pisteeseen asti mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi tuottamieni tapahtumien ja projektien aikatauluihin. Kevään työni olin jo sovittanut huhtikuun vaalien mukaisesti.

    Uskon pystyväni sovittamaan onnistuneesti kampanjatyön ja -budjetin myös uuden aikataulun ympärille. Olen pahoillani niiden ehdokkaiden puolesta, joilla tilanne ei näin ole. Teillä on oikeus olla pettyneitä.

    Vaalien siirto Suomessa on täysin poikkeuksellista, ja siihen tulee suhtautua vakavana kysymyksenä. Toivoin, että päätös olisi syntynyt parlamentaarisen yksimielisyyden kautta. Erimielisyys politisoi päätöstä entisestään.

    Haluan kuitenkin ajatella, että päätös on tehty parhaaseen mahdolliseen tietoon nojaten. On luotettava, että päätöksellä lopulta edistetään demokratian toteutumista, turvataan kansanterveyttä ja mahdollistetaan mahdollisimman normaali kampanjointi. Demokratia toteutuu vain, jos kaikki äänioikeutetut pystyvät käyttämään ääntään turvallisesti. Se on kaikkein tärkeintä.

    THL:n antamat skenaariot muuntoviruksen leviämisestä ovat järkyttäviä. Toivon, että onnistumme hillitsemään pandemiaa onnistuneesti, kuten tähän saakka Suomessa on tehty. Tiedän, että minulla maallikkona on hyvin vähän sanottavaa siihen, kuinka pandemiaa hillitään. Toivon, että vaalien siirto on osa toimivia toimenpiteitä, joilla pandemiaa on hillitty.

    Julkisuudessa on viitattu korona-aikana läpivietyihin vaaleihin. Demokratian toteutumista seuraavan International IDEA -järjestön mukaan vaaleja on kuitenkin myös lykätty koronan vuoksi, tätä kirjoittaessa ainakin 75 maassa. Mistään täysin poikkeuksellisesta päätöksestä keskellä pandemiaa ei ole siis kyse.

    Jälkipyykkiä vaalien siirrosta tullaan vielä käymään, se on selvää.

    Nyt on kuitenkin myös tilaisuus hengähtää ja rauhoittua. Aion jatkaa kampanjointia, mutta voimia säästellen lähemmäs kesää. Itse toivon, että kuntavaalien siirto mahdollistaa myös ihmisten kohtaamisen – mikäli koronatilanne vain sen sallii.

    Rentouttavaa ja rauhoittavaa kevään aikaa, missä ja miten sitä ikinä vietätkään.

    Vaaliteemat auki: tuetaan kulttuuria!

    ​Jos haluat tutustua mun vaaliteemoihin ytimekkäästi ja lyhyemmin, klikkaa tästä.

    Miksi kulttuuri- ja taidealaa tulee tukea?

    Taiteen kokeminen ja tekeminen on määritelleet mua aina. Päiväkodissa äidille oli sanottu, että tosta tytöstä tulee tanssija (ei tullut). Kuudennen luokan päätösjuhlassa luokanopettaja sanoi, että musta tulee kirjailija (joo, sitäkin!). Lukiossa mun teatteriopettaja sanoi, että musta tulee taiteilija (kiitos ikuisesti Juhana Herttuan ilmaisutaidon lukio että teit musta taiteentekijän!) 

    Suurin kiitos mun läheisestä taidesuhteesta sekä nykyisestä ammatti-identiteetistä kuuluu kuitenkin turkulaiselle taidekentälle ja -rakenteille. Olen saanut nauttia taiteen perusopetuksesta, opiskella musiikkiluokilla ja taidepainotteisessa lukiossa,  sekä saanut olla mukana kaupungin tukemissa  taiteenalan yhteisöissä. Ei siis ole lainkaan sattumaa, että päädyin myös korkeakouluopinnoissani taiteen pariin. Valmistuin kesällä 2020 filosofian maisteriksi, pääaineenani yleinen kirjallisuustiede. 

    Olen toiminut nyt usean vuoden sekä luottamustehtävissä että työntekijänä useissa turkulaisissa kulttuurialan järjestöissä sekä ollut mukana lukuisissa taideprojekteissa Turussa. Mun taustoihin taiteentekijänä ja kulttuurialan ammattilaisena voit tutustua täällä. 

    Taidetta ja kulttuuria ei tule kuitenkaan tukea siksi, että se on mun (ja monen muun) intohimo. Sitä tulee tukea ennen kaikkea siksi, että kulttuurin tukeminen on järkiteko. 

    Kulttuuriin liitetään usein negatiivisia mielikuvia: se on jotain epämääräistä, tehotonta, kallista, elitististä eikä ainakaan tuottavaa. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. 

    Turun kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 oli menestys myös taloudellisilla mittareilla. Erinomaisen tiivistyksen kulttuuripääkaupunkivuoden taloudellisista ulottuvuuksia  tekee Kimmo Levä tekstissään Miksi emme elä kulttuuri-investointien kulta-aikaa?jota myös tässä lainaan:

    ”Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimuksen mukaan Turun kulttuuripääkaupunkivuosi tuotti Varsinais-Suomeen 260 miljoonaa euroa ja 3 300 henkilötyövuotta. Päälle tulivat vielä välilliset hyödyt, kuten huomattava medianäkyvyys ja vahvistunut myönteinen kuva alueesta.  Hankkeeseen investoitiin 55,5 miljoonaa euroa pääosin julkista rahaa, mikä kaikkien tehtyjen arviointien perusteella oli erittäin kannattavaa.”

    Kulttuuri- ja taidealat ovat kannattavia kasvualoja, joihin kannattaa sijoittaa. Niiden merkitys on myös kansallisella tasolla suuri. Arviolta kulttuuritoimiala tuottaa noin 3 % BKT:sta. Kulttuuriala on siis suurempi kuin elektroniikka- tai metsäteollisuus, jopa suurempi kuin majoitus- ja ravintola-ala. 

    Kulttuuri ja taide ovat kuitenkin aloja, jotka tuottavat paljon välillisiä hyötyjä esimerkiksi matkailualalle. Ne ovat myös aloja, joiden vaikuttavuutta ei kaikissa ulottuvuuksissaan voi mitata rahassa: kulttuuri- ja taideala ylläpitää sivistystä, opettaa empatiaa ja kasvattaa hyvinvointia monin tavoin ja monin eri keinoin. 

    Nyt kun olemme yhtä mieltä siitä, että kulttuurialan tukeminen on kannattavaa, voimme siirtyä paikallisiin näkökulmiin. 

    Kuinka Turussa tulisi edistää kulttuurin tukemista?

    Kulttuurin tukeminen on kampanjani kärkiteemoja. Olen kirjoittanut jo yhden tekstin taiteen tukemisesta kunnissa. Olen kirjoittanut myös Turun Vasemmiston Uusi Päivä -lehteen akuutista tilakriisistä, joka taiteen toimijoiden kentällä vallitsee Turussa. 

    Jotta en toistaisi itseäni, yritän avata kulttuurin tukemisen teemaa myös uusista näkökulmista. 

    Tunnustetaan ja tunnistetaan kulttuurialan arvo. Tämä on ensimmäinen ja tärkein askel kulttuurin tukemisessa. Kulttuuri lisää hyvinvointia, pitää yllä sivistystä sekä luo työpaikkoja ja vetovoimaa kaupungille. Kun toteamme yhteisesti ääneen kulttuurialan monet hyödyt, on helpompi löytää sille tukea yli puoluerajojen. 

    Investoidaan lisää kulttuuriin. Meidän on kasvatettava taiteen ja kulttuuritoimijoiden tukea Turussa, jotta kaupunkikulttuurimme säilyy yhtä elävänä ja monipuolisena myös koronan jälkeen. Koronan varjolla emme saa emmekä voi leikata toimijoilta, jotka ovat jo kärsineet siitä kovin.

    Meidän on syytä turvata myös pienten, marginaalisten ja ei-kaupallisten toimijoiden tulevaisuus avustuksilla. Tukea ansaitsevat taiteen ammattiyhteisöt sekä taiteen harrastamisen mahdollistavat yhteisöt. Monipuolinen kulttuurikenttä on kaupunkilaisen etu. 

    Ollaan Turussa kulttuurin tukemisen edelläkävijöitä. Perustetaan Turkuun Suomen ensimmäinen vapaan taidekentän intendentin virka. Tällä varmistamme, että monipuolisen taiteen kentän asioita edistää ihminen, joka voi aidosti omistautua asialle sekä edistää kaupungin ja taiteilijoiden vuoropuhelua. Tästä ideasta kuuluu kiitos muun muassa SDP:n Esa Silanderille, joka istuu tällä hetkellä Turun kulttuurilautakunnassa.

    Kulttuuri ei tapahdu tyhjiössä.Tilakysymys tulee olemaan akuutein kulttuuripoliittinen aihe Turussa ensi valtuustokaudella. Tähän kytkeytyy myös uuden orkesteritalon kohtalo. Emme saa antaa taiteen tilakysymyksen keskittyä vain uuden orkesteritalon sijainnin ympärille, kun samanaikaisesti useampi vapaan kentän toimija on jäämässä kodittomiksi. Uuden orkesteritalon tulisi palvella orkesterin lisäksi myös muita musiikkitoimijoita, eikä tilainvestointien tule päättyä orkesteritalon kohtalon ratkettua. Turun kaupungin on otettava aktiivinen rooli tilakriisin ratkaisijana, ja selvittää yhteistyössä toimijoiden kanssa vaihtoehtoja tulevaisuuden turvaamiseen.

    Kulttuuri elää myös sadan vuoden päästä. Suunnitellaan kulttuurihankkeita ja -tiloja pitkällä tähtäimellä. Kulttuuritoimijat ansaitsevat turvaa ja jatkuvuutta, joita yksityisillä markkinoilla tällä hetkellä saatavilla. Huolehditaan, että kulttuurin tekijöillä on toimintaan sopivia, saavutettavia ja edullisia tiloja – myös Turun arvokkaimmilla sijanneissa.

    Tehdään Turusta se kulttuurikaupunki, jollaisena se itseään markkinoi.

    P.s. olen ehdokkaana sitoutunut turkulaisen taiteen vapaan kentän toimijoista muodostuvan Taidekahvit-verkoston kuntavaaliteeseihin. Voit tutustua Taidekahvit-verkostoon sekä heidän kuntavaaliteeseihin täällä. 

    Kunnissa on tuettava kulttuuri- ja taidekentän elpymistä

    Kulttuuri- ja taidekentän tilanne on vakava. Yleisötilaisuuksien rajoitusten jatkuessa, kulttuuritoimijoiden mahdollisuudet harjoittaa elinkeinoaan ovat jälleen rajatut. Muutama viikko kerrallaan jatkuvat yleisörajoitukset uuvuttavat tekijöitä ja tekevät toiminnan suunnittelun mahdottomaksi. Tarve uudelle kansalliselle tukipaketille on jälleen kriittinen.

    Tilannetta kärjistää epäreiluuden tunne – miksi huolella terveysturvallisuusohjeita noudattanut ala joutuu laittamaan ovensa säppiin, kun samanaikaisesti todistetusti joukkoaltistuksia aiheuttanut ravintola- ja yökerhotoiminta saa jatkua? Samalla kulttuuri- ja taidekenttä ymmärtää, että tilanteen epäreiluus johtuu osittain myös nykyisen lainsäädännön puutteellisuudesta.

    Viime päivinä olemme saaneet lukea monta hyvää ja tärkeää kannanottoa ja mielipidekirjoitusta koronan kurittaman kulttuurikentän tilanteesta. Kannanotoissa vaaditaan ministeriötason puuttumista tilanteeseen. Ministeriötasolta vastataan, että hätä ymmärretään.

    Ymmärtäminen ei enää riitä, vaan sen on muututtava teoiksi ja konkreettiseksi tueksi. Kansallisesti ja paikallisesti.

    Kuntavaaleissa ei päätetä valtion budjetin tai valtion alaisten toimijoiden (OKM ja Taiteen edistämiskeskus) tukipaketeista, mutta moni kunta on merkittävä vapaan kentän ja kolmannen sektorin toimijoiden tukija.

    Kuntavaaleissa päätetään siitä, tuemmeko paikallisia kulttuuri- ja taidekentän toimijoiden elpymistä ja investoimmeko kasvavaan ja tuottavaan tulevaisuuden alaan. Vai jätämmekö monipuolisen, rikkaan, monin tavoin elinvoimaa, työllisyyttä ja hyvinvointia lisäävän alan oman onnensa nojaan – tilanteessa, johon se ei ole voinut lainkaan itse vaikuttaa.

    Kuntien on tulevalla valtuustokaudella osoitettava tukensa kulttuurikentälle. Kulttuuri- ja taidekenttä tarvitsee tukea koronasta elpymiseen suoran tuen muodossa. Toimijat ja yhdistykset tarvitsevat rahallista apua selvitäkseen pakollisista tilavuokra- ja palkkakustannuksistaan. Tuen tarvetta ei tule rajata vain ammattilaisstatuksella toimiviin tekijöihin, vaan tukea tulee osoittaa kaikille kunnan kulttuuri- ja taidekentän toimijoille, jotka omalla työllään elävöittävät ja luovat kunnasta kulttuurikaupunkia.

    Turussa koronan lisäksi kulttuuri- ja taidekenttää ravistelee akuutti tila-ahdinko. Useampi kulttuurialan toimija on joutumassa kodittomaksi vuotena, jona meidän pitäisi juhlia kymmenen vuoden takaista kulttuuripääkaupunkivuotta. Tästä aiheesta olen kirjoittanut tänään ilmestyneeseen Turun Vasemmiston lehteen Uusi Päivä

    Kulttuuri- ja taidekenttä on tulevaisuuden ala, jonka toimijat muodostavat yhdessä moninaisen kattauksen tapahtumia ja sisältöjä, jotka luovat kaupungeista ja kunnista houkuttelevia ja elinvoimaisia. Tuore sivistysvaliokunnan lausunto lausuu seuraavasti:
    ”Euroopan parlamentin mielestä kulttuuri sopii elvytyksen painopisteeksi. Kyse ei siis ole vain kulttuurialan elpymisestä koronakriisistä, vaan kulttuurin keinoin pystytään elvyttämään koko taloutta. Luovat alat kykenevät luomaan myös talouskasvua ja työllisyyttä. Kulttuurialan tukeminenhyödyttäisi todistetusti muitakin aloja, kuten matkailua ja liikennettä. Maailman matkailujärjestön mukaan neljä kymmenestä matkailijasta valitsee matkakohteensa sen kulttuuritarjonnan perusteella.”

    Kulta ry:n puheenjohtaja Rosa Meriläinen huomauttaa, että aineetonta kasvua mahdollistava kulttuuri- ja taidealat tulevat olemaan merkittävässä roolissa osana hiilineutraalia hyvinvointivaltiota. Kulttuuriala kokonaisuudessaan edistää myös YK:n Agenda2030-tavoitteita, joilla vähennetään eriarvoisuutta ja ratkaistaan globaaleja kriisejä.

    Olisi pöyristyttävää jättää kulttuuri- ja taidealan potentiaali hyödyttämättä. Siis: ratkaistaan Turussa ensi valtuustokaudella taidetoimijoiden tilaongelmat, investoidaan taiteen tiloihin ja toimijoihin sekä luodaan Turusta vetovoimainen luovan talouden kaupunki.

    Turun tulee osoittaa olevansa se kulttuurikaupunki, jollaisena se itseään markkinoi.

    Valtuustoaloite: Lainsäädäntöaloite huumeiden käyttöhuoneiden kokeilun mahdollistamisesta

    Valtuutettu Sara Koiranen ym. aloite: Lainsäädäntöaloite huumeiden käyttöhuoneiden kokeilun mahdollistamisesta

    THL julkaisi tammikuussa 2022 uusia suosituksia huumekuolemien ehkäisemiseksi Suomessa. Yksi suosituksista koskee määräaikaisen erillislain säätämistä, jolla mahdollistettaisiin valvottujen huumeiden käyttötilojen kokeilu. THL:n mukaan “valvotut tilat ovat paikkoja, joissa huumeita ongelmallisesti käyttävät voisivat käyttää niitä turvallisemmin ja hygieenisesti terveydenhuollon työntekijän valvonnassa”. Tilat eivät ole pelkästään tiloja, vaan niiden yhteydessä toimivat ammattilaiset tukevat päihteidenkäyttäjiä tarjoamalla sosiaali- ja terveydenhoidollista apua sekä ohjaamalla halukkaat vieroitukseen.

    Tämän valtuustoaloitteen allekirjoittajat esittävät, että Turun kaupunki tekisi Helsingin kaupungin tavoin lainsäädäntöaloitteen huumeiden käyttöhuoneiden kokeilun mahdollistavasta erillislaista valtioneuvostolle. Nykyinen Suomen lainsäädäntö ei mahdollista huumeiden käyttöhuoneiden kokeilua. Päihderiippuvuuden yleistyminen näkyy huumekuolemien nousuna Suomessa.

    Tilastokeskuksen uusimman kuolemansyytilaston mukaan vuonna 2020 huumeisiin kuoli Suomessa 258 ihmistä, kun vuonna 2010 vastaava luku oli 156. Suomessa kuolee joka viikko huumeisiin yksi alle 25-vuotias. Päihderiippuvuus on vakava sairaus, joka koskettaa myös sairastuneen läheisiä monin tavoin.

    Nykyinen päihdepolitiikka ei vastaa kasvaneeseen hoidon tarpeeseen. Helsingin kaupungin asettaman työryhmän mukaan “oikein sijoitetut käyttötilat vähentäisivät huumehaittoja sekä parantaisivat yleistä järjestystä ja turvallisuudentunnetta”. Sekä huumeiden käyttö että siihen liittyvät välineet pysyvät näin erillisissä tiloissa. Tämä osaltaan ehkäisee esimerkiksi lasten ja nuorten huumeiden käytön välineiden tai niiden käytön kohtaamista, ja vähentää vaarallisia ruiskuja ja neuloja koulupihoissa, leikkipuistoissa, jalkakäytävillä ja muissa julkisissa tiloissa.

    Huumeiden käyttöhuoneista on kokemusta jo useiden vuosikymmenien ajalta. Ensimmäinen huumeiden käyttöhuone on perustettu Sveitsiin vuonna 1986. Nykyään Euroopassa on 90 huumeiden käyttöhuonetta kahdeksassa eri maassa, muun muassa Tanskassa, jossa käyttöhuoneet otettiin käyttöön yli 10 vuotta sitten. Kansainvälinen tutkimus osoittaa käyttöhuoneilla olevan hyviä vaikutuksia. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kokonaisuudessaan Turun kaupungilta aluevaltuustojen hoidettavaksi, voi Turku hyvinvointialueen suurimpana väestökeskuksena osoittaa lainsäädäntöaloitteella olevansa humaanin päihdepolitiikan puolella.

    Sara Koiranen (vas) Panda Eriksson (sit vihr)Viivu Seila (sdp) Aino Marjamaa (vihr) Anna Mäkipää (vas) Terhi Vörlund-Wallenius (rkp) 

    Kaupunginvaltuusto 14.2.2022

    ​Kannattajat (29 kpl) Eriksson Panda (VIHR) Sundqvist Mikaela (VIHR) Marjamaa Aino (VIHR) Ilvessalo Saara (VIHR) el-Khatib Amro (VAS) Nurmio Timo (SDP) Rantanen Laura (VIHR) Ahmadi Berhan (SDP) Toivari Henry (SDP) Kaunislahti Leena (VAS) Seila Viivu (SDP) Mäkipää Anna (VAS) Holopainen Selmi (VAS) Sultan Abdullahi (VAS) Muurinen Seppo (KESK) Engblom Sofia (VIHR) Mohamed Yusuf (SDP) Ratilainen Niina (VIHR) Rantanen Elina (VIHR) Muukkonen Mirka (VAS) Diop Paco (VAS) Karjalainen Riitta (KESK) Hersi Muhiadin (VAS) Achren Cecilia (RKP) Koskimäki Alli (VIHR) Peltonen Petra (SDP) Saarinen Jaana (SDP) Laivoranta Jarmo (KESK) Hellsten Kristiina (SDP)

    Vaaliteemat auki: turvataan lähipalvelut!

    Mistä muodostuu kokemus merkityksellisestä elämästä ja turvallisesta tulevaisuudesta?

    Mä väitän, että luotosta tähän ajatukseen: kaikki järjestyy.

    Jokaisella meillä on oikeus turvalliseen tulevaisuuteen, jossa voi luottaa avun saamiseen, arjen sujuvuuteen sekä siihen, että merkityksellinen elämä on saavutettavissa esimerkiksi kouluttautumalla ja harrastamalla. Kukaan meistä ei voi täysin kontrolloida elämäänsä, minkä vuoksi erilaisten turvaverkostojen tulee olla kaikkien saatavilla.

    Siksi mun ensimmäisenä kuntavaaliteemana on lähipalveluiden turvaaminen, koska niillä varmistetaan kuntatasolla jokaiselle turvallinen tulevaisuus ja merkityksellinen elämä. 

    Mä olen saanut koko elämäni ajan nauttia Turussa toimivista palveluista. Olen käynyt peruskoulun turvallisissa ympäristöissä (kolmessa eri koulurakennuksessa), nauttinut taidepainotteisen lukion opetustarjonnasta sekä saanut laadukkaan korkeakoulututkinnon Turun yliopistossa. Toimiva ja monipuolinen lähikirjasto oli lapsena yks mun lempipaikoista nuorisotalon ohella. Harrastuksia on ollut runsaasti ja lähellä. Olen päässyt terveyskeskukseen ja lääkäriin aina tarvittaessa. Bussilla ja pyörällä on aina päässyt näppärästi paikasta A paikkaan B. Lähimetsä oli lapsuuden paras leikkipaikka.

    Haluan, että myös tulevaisuuden turkulaisilla on mahdollisuus nauttia edellä mainituista palveluista.

    Kunnan tarjoamista palveluista mulle erityisen tärkeitä kehittämisen kohteita ovat koulutukseen, kulttuuriin ja nuorisoon liittyvät palvelut. Näen, että toimiva kaupunkirakenne, joukkoliikenne ja virkistysmahdollisuudet luonnon lähellä kasvattavat merkitystään uudenlaista, ekologisesti kestävää kaupunkia rakennettaessa.

    Ei sovi myöskään unohtaa sosiaali- ja terveyspalveluita, jotka tosin ovat tulevaisuudessa siirtymässä pois kuntien vastuulta. Uskon, että myös jatkossa kunnilla tulee olemaan rooli esimerkiksi matalan kynnyksen palveluiden järjestämisessä.

    Kunnan tärkein tehtävä on tuottaa asukkailleen laadukkaita palveluita. Mutta mitä kaikkea kunnan tuottamiin palveluihin oikeastaan kuuluu?

    Kuntien toimintaa ohjaa kuntalaki. Kunnat ovat vastuussa lakisääteisesti seuraavien palveluiden järjestämisestä asukkailleen: 

    • koulutus ja päiväkoti
    • kulttuuri-, nuoriso- ja kirjasto
    • kaupunkisuunnittelu, maankäyttö
    • vesi- ja jätehuolto
    • ympäristöpalvelut
    • sosiaali- ja terveyspalvelut (siirtymässä hyvinvointialueille sote-uudistuksen jälkeen)
    • palo- ja pelastustoimi (siirtymässä hyvinvointialueille pelastustoimen uudistuksen jälkeen)

    Lisäksi kunnat ottavat itselleen usein myös muita itsehallinnollisia tehtäviä: näitä voivat olla esimerkiksi talouteen, työllisyyteen ja asumiseen liittyvät tehtävät. Jos haluat lukea lisää kuntien tehtävästä ja toiminnasta, tutustu esimerkiksi tähän Valtiovarainministeriön esitykseen.

    Lisäksi lähes kaikki kunnat ovat osallistuneet joukkoliikenteen järjestämiseen tai tukemiseen jollain tavalla, vaikka se ei ole kuntien lakisääteinen tehtävä. Myös lukioiden ja ammatillisen koulutuksen järjestäminen on kunnille vapaaehtoista.

    Sitä, kuinka palvelut kunnassa järjestetään, ohjaa kaupunginvaltuusto, jonne minä myös näissä vaaleissa pyrin. Nyt kerron, millaiseen suuntaan itse haluaisin turkulaisten palveluiden kehittyvän.

    Mitä Turun tarjoamissa palveluissa on kehitettävää?

    Turkua vaivaa alijäämäinen talous. Sen varjolla on säästetty palveluista ja jätetty tekemästä investointeja hyvinvointiin. Samalla rahaa on kuitenkin löytynyt aina keskusta-alueen suuriin rakennusinvestoihin – lähiöiden kouluihin ei. Kasvava hoito- ja koulutusvaje maksetaan tulevaisuudessa kalliimmalla hinnalla takaisin.

    On aika lopettaa julkisten palveluiden alibudjetointi ja panostaa myös ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjaamme tarpeeksi rahoitusta muun muassa kouluihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ei nipistetä erityistuetun opetuksen tarpeista tai lastensuojelusta, eikä koroteta terveyskeskusmaksuja, jotka iskevät kaikkein heikoimmassa oleviin. Sen sijaan on aika investoida ihmisiin tarjoamalla esimerkiksi kouluihin kaivattua lisätyövoimaa ja tukea.

    Ja kyllä, kannatan maltillista kunnallisveron nostoa Turussa. Turun veroprosentti  (19,5 %) on kohtuullinen, ja pienempi kuin esimerkiksi Tampereella (20,25 %), Kaarinassa (19,75 %) tai Salossa (20,75 %). Nostan mieluummin veroprosenttia kuin leikkaan tärkeistä julkisista palveluista. Hyvinvoivista kuntalaisista hyötyvät kaikki — myös ne kuuluisat markkinat.

    Ratkaisua taloustilanteeseen on haettu myös palveluiden yksityistämisestä, joka yllättäen ei ole ollut taikakeino 1) talouden korjaamiseen tai 2) palveluiden laadun parantamiseen. Ongelmallista on ollut muun muassa työntekijöiden etujen ja hyvinvoinnin polkeminen sekä palveluiden laadun heikkeneminen.

    Siispä: ei enää yksityistetä yhtä ainutta julkista palvelua. Erityisesti tässä tulee kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen ja sote-palveluiden yksityistämisen lopettamiseen.

    Alueellinen eriarvoistuminen on ongelma myös Turussa. Siksi mun vaaliteemassakin mainitaan lähipalvelut pelkkien palveluiden sijaan. Esimerkiksi jokaiselle koululaiselle oman lähikoulun tulisi luontevasti olla paras vaihtoehto oppimiselle. Terveyskeskuksia tulee olla tarpeeksi ja matalan kynnyksen terveyspalveluita tulee lisätä esimerkiksi kouluihin — tästä hyvä esimerkki on psykiatristen sairaanhoitajien tuominen osaksi koulujen arkea. Joukkoliikenteen tulee palvella kaikkia Turun osia, ja sitä tulee suunnitella ekologisella kärjellä.

    Elämä on muutakin kuin työtä. Usein kaikkein parhaat jutut tapahtuu sen työelämän ulkopuolella. Siksi on tärkeää, että kunta tukee ja tarjoaa merkityksellistä vapaa-aikaa.

    Tämä tapahtuu tukemalla kirjasto- ja nuorisopalveluita sekä lisäämällä kolmannen sektorin ja yhdistysten tukia. Vapaa-ajan toiminnalle, kuten erilaisille yhdistyksille, tarjotaan edullisia tiloja. Taiteen ja kulttuurin toimintaedellytyksiä vahvistetaan (tulen puhumaan taiteesta ja kulttuurista lisää toisena vaaliteemanani). Vahvistamme mahdollisuuksia harrastaa myös lähiöissä, ja huolehdimme, että virkistys- ja liikuntamahdollisuuksia on ympäri Turkua.

    Turvataan lähipalvelut -teemani on laaja. Teeman alle sopii avauksia niin koulutuspolitiikasta, sosiaali- ja terveyspalveluista, kulttuuri- ja sivistyspalveluista kuin vaikkapa joukkoliikenteestä.

    Tärkeimpänä teemassa pidän kuitenkin tätä: turkulaisia palveluita tulee kehittää kaikille turkulaisille ja ne lisäävät hyvinvointia ja vähentävät eriarvoisuutta. Kehitetään Turkua muistaen, että investointeja ansaitsee ”innovatiivisten keskustahankkeiden” lisäksi lähiöt ja niiden asukkaat.

    Koska Turku on muutakin kuin jokiranta.

    P.S. Turun Vasemmiston kaupunkiohjelma sisältää monta hyvää ja konkreettista tavoitetta palveluiden kohentamiseksi, joihin yhdyn mielelläni. Tässä muutama nosto kaupunkiohjelmasta liittyen palveluihin:

    • Turussa on resursoitava ennaltaehkäisevään lastensuojeluun aikaisempaa enemmän.
    • Sosiaalityöntekijöiden määrää on lisättävä nykyisestä.Turun on taattava jokaiselle lähisuhdeväkivallan uhrille mahdollisuus päästä turvataloon ja ensikotiin.
    • Rakennetaan Pansio-Pernoon yläkoulu.
    • Jokaisella lapsella tulee olla oikeus opetukseen omassa lähikoulussa. Erityisopetuksen resursseja lähikouluissa on lisättävä.
    • Kouluterveydenhoitajat, koululääkärit, kuraattorit, koulunkäynninohjaajat ja koulupsykologit ja koulun muu henkilöstö tuottavat lasten ja nuorten kannalta tärkeitä hyvinvointipalveluja. Näitä ammattilaisia on oltava riittävä määrä koulunkäynnin ja oppimisen tukemiseksi.
    • Turun pitää puuttua myönteisen erityiskohtelun ja resurssien suuntaamisen keinoin siihen, etteivät koulut jakaudu maineeltaan ja tuloksiltaan hyviin ja huonoihin kouluihin.
    • Koulujen aamu- ja iltapäivätoiminnan tulee olla maksutonta.
    • Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on nostettava liikennesuunnittelun ykköstavoitteeksi. Pyöräilyä ja kävelyä pitää edistää tavoitteena todellinen pyöräilykaupunki Turku.
    • Joukkoliikenteen tulee olla hintatasoltaan sellainen, että pienituloisimmatkin voivat sitä käyttää. Sitä pitää myös olla helppoa ja vaivatonta käyttää, jotta se olisi todellinen vaihtoehto omalle autolle.
    • Kolmannelle sektorille ja yhdistyksille jaettavien avustusten ja apurahojen määrää on nostettava. Turun on syytä avustaa kaupungin vapaan kentän taide- ja kulttuuritoimijoita nykyistä laajemmin.
    • Alueellista nuorisotoimintaa on järjestettävä kaikilla asuinalueilla ja kaikissa lähiöissä, eikä sitä saa keskittää nuorten ulottumattomiin.
    • Nuorten taide- ja toimintatalo Vimman vuokrasopimusta jatkettava tai etsittävä korvaavat tilat keskeiseltä paikalta Turun keskustassa.
    • Kirjastopalveluihin panostetaan ympäri Turkua. Pääkirjaston lisäksi on oltava laaja ja monipuolinen lähikirjastoverkko sekä kirjastoautotoiminta.

    Lue koko kaupunkiohjelma täältä.

    Miksi lähdin ehdolle?

    Miksi lähdin ehdolle?

    Turku on aina ollut minun kotini. Jossain seurassa se hävettää sanoa ääneen – en ole ollut se villi ja vapaa milleniaali, joka minun kuuluisi olla. Kuin olisin tässä tilanteessa vain, koska olen ollut peloissani kokeilemaan uutta. 

    Minä kuitenkin uskon, että tilanne on tämä, koska Turku on ollut aina minulle hyvä koti. Täällä on aina ollut minulle kaikki. Ja minä haluan, että se on sitä myös muille, nyt ja tulevaisuudessa. 

    Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Runosmäessä. En tunnista kotilähiötäni kuvauksista, joihin olen mediassa ja kuulopuheissa törmännyt.

    Lapsuudessani koulu ja terveyskeskus olivat aina muutaman kilometrin säteellä. Sain opiskella lähikoulussa musiikkipainotteisen opintosuunnitelman mukaisesti. Nuorisotalo ja kirjasto olivat turvallisia ja rakkaita paikkoja toimia ja olla. Lähimetsässä sai leikkiä pelotta. Harrastukset olivat lähellä, eikä iltaisin pelottanut kävellä kotiin. 

    En tunnista myöskään keskustelua, jossa Turku jäisi sisäänpäin kääntyneenä, menneiden aikojen keskuksena muiden Suomen kaupunkien jalkoihin.

    Aikuisena olen aina saanut nauttia hyvästä terveydenhuollosta ja laadukkaasta koulutuksesta. Olen viettänyt elämäni parhaimmat hetket turkulaisten järjestöjen toiminnassa. Enkä koskaan vaihtaisi pois kesäisessä jokirannassa vietetyistä öistä. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin, jotka haluavat rakentaa parempaa kaupunkia eri tavoin. Itse olen rakentanut elämäni Turusta ja turkulaisista. 

    Hämmästelen tapaa, jossa arvokas Turku hahmotetaan vain jokirannan palveluiden ja kulttuurimaisemien ympärille. Täällä on niin paljon muutakin arvokasta. Ja väitän, että olen ne arvokkaat asiat oppinut tunnistamaan 26 vuoden jälkeen.

    Siksi myös kampanjani keskiössä on turvallisen ja merkityksellisen elämän rakentaminen. Haluan tehdä työtä nykyisten ja tulevien turkulaisten eteen, ja varmistaa, että heillä on yhtä hyvät mahdollisuudet rakentaa elämäänsä Turussa kuin minulla on ollut. 

    Miksi olen lähtenyt politiikkaan?

    Lapsuuteni kesät olen viettänyt Nuoret Kotkat ry:n toiminnassa. Kyseessä on SDP:n nuoriso- ja lapsijärjestö, jossa ohjaajana toimi perhetuttu. Vaikka toiminta oli pääosin virkistystoimintaa lapsille ja nuorille, oli kaiken toiminnan ytimessä selkeät vasemmistolaiset arvot. Nuorten Kotkien toiminnassa minuun istutettiin sosiaalidemokraattiset, solidaarisuuden ja tasa-arvon siemenet, joista olen ikuisesti kiitollinen. Viihdyin toiminnassa aina lähes täysi-ikäiseksi saakka.

    Lukioikäisenä vietin poliittista suvaintovaihetta, enkä osallistunut esimerkiksi poliittisten nuorisojärjestöjen toimintaan. Vapaa-aikani kului ennen kaikkea intohimoisen teatteriharrastuksen ja ystävien parissa. Olin kuitenkin äärimmäisen kiinnostunut kaikesta yhteiskunnallisesta ja historiasta, joita molempia opiskelin innokkuudella. 

    Yliopistossa halusin humanistisen pääaineen ohella opiskella jotain yhteiskunnallista. Pitkäksi sivuaineekseni valikoitui poliittinen historia, joka antoi hyvät eväät historiallisen kehityksen ja poliittisten muutosten analysointiin.

    Eduskuntavaalien tulos 2015 aiheutti minussa syvää turhautumista. Turhautuminen oli saatava muutettua toiminnaksi. Lähetin Li Anderssonille viestiä, kuinka voisin päästä mukaan kuntavaaliehdokkaaksi.  Turhautuminen oli saatava muutettua toiminnaksi.

    Muistan kirjoittaneeni Anderssonille, kuinka minun on tehtävä jotain. Että maailmaa ja poliittista ilmapiiriä on muutettava, ja se onnistuu parhaiten tarttumalla itse toimeen. Li oli loputtoman kannustava ja innostunut siitä, että nuori ja innokas vasemmistolainen olisi lähdöllä ehdolle. 

    En kuitenkaan koskaan lähtenyt ehdolle kuntavaaleissa 2017. Ja jälkikäteen ajateltuna: oikein hyvä niin. En olisi nimittäin lainkaan tiennyt, millaiseen limboon olisin itseni asettanut. 

    Onnekseni asetuin kuitenkin ehdolle Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa Vihreän Vasemmiston listalle syksyllä 2017. Vaalit olivat hyvä oppikoulu poliittisesta kampanjoinnista ja oman poliittisen argumentaation kehittämisestä. Lopulta oma kampanjani palkittiin mitä parhaimmilla tavalla: sain vaaleissa eniten ääniä kaikista naisoletetuista ehdokkaista ja kolmanneksi eniten ääniä kaikista ehdokkaista. 

    Edustajisto ja opiskelijapolitiikka ylipäätään ovat loistavia alustoja oppia poliittista päätöksentekoa. Vaikka ulkopuolisen silmin saattaa vaikuttaa siltä, että päätämme suhteellisen pienen yhteisön asioista ja kinastelemme mitättömistä seikoista, en vaihtaisi hetkeäkään pois edustajiston kokouksissa ja toimielimissä vietetystä ajasta.

    Poliittisen päätöksenteon prosessit tulivat tutuksi ylioppilaskunnan Turku-salissa, jossa yötä myöten hinkattiin erilaisten toimintaa ohjaavien dokumenttien yksittäisiä rivejä ja sanamuotoja. Eikä luottamustehtävä päästänyt todellakaan aina helpolla: edustajistossa tehdään politiikkaa tunteella ja testaillaan omia politikko-identiteetin rajoja. Olen onnellinen, että olen saanut hahmotella poliittista itseäni ylioppilaskunnassa. 

    Ja mitä tulee mitättömän oloiseen toimintaan: Turun ylioppilaskunnassa on enemmän jäseniä kuin suuressa osassa varsinais-suomalaisia kuntia. Ja mikä tärkeintä: tiesin edustajistossa viettämäni ajan jälkeen, että uskaltaisin varmasti avata suuni myös kaupunginvaltuustossa tarvittaessa ja jaksaisin istua viilaamassa pilkkua myös yömyöhään. Sillä lopulta politiikka on enemmän byrokratian sietämistä ja kunnioittamista, ja vähemmän raflaavia avauksia ja huutelua.

    Ylioppilaskunnassa ja opiskelijana sain myös seurata vuoden 2015 edk-vaalien seurausta, eli Sipilän hallituksen toimintaa. Koulutuksesta leikkaaminen sai minutkin matkustamaan kahdesti Helsinkiin osoittamaan mieltäni. Eikä oikeistohallitus kurittanut ainoastaan opiskelijoita: Sipilän hallituksen päätöksenteosta kärsivät monet eri heikommassa asemassa olevat tahot ja yksilöt, eikä julkisen puolen ruoskimista rajoitettu vain koulutusleikkauksiin. 

    Lienee sanomattakin selvää, että poliittinen turhautumiseni ei noiden neljän vuoden aikana varsinaisesti helpottunut. Päinvastoin: tarve toimia ja halu uskaltaa toimia kasvoivat merkittävästi. Vaikka kuntavaaliehdokkuus jäi välistä vuonna 2017, lupasin itselleni, että seuraavalla kerralla en jättäisi tilaisuutta välistä. 

    Vuonna 2019 kaatui oikeistohallitus, ja sen myötä valtaan nousi myös punamultahallitus. Ensin minut valtasi syvä helpotus – viimein se olisi ohi, kurja leikkauspolitiikka ja epätasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen. Seuraavassa hetkessä minut kuitenkin valtasi huoli: populistisen ja äärioikeistolaisen puolueen nousu suurimmaksi puolueeksi oli vain reilun prosentin päässä. Töitä olisi siis tehtävä, ja paljon.

    Eikä uuden hallituksen alkutaival ollutkaan helppo: ei aikaakaan, kun pääministeri vaihtui. Vain muutaman kuukauden jälkeen Suomea ja koko maailmaa riepotti globaali pandemia. 

    Mutta juuri globaali pandemia ja sen myötä syntyneet poikkeusolot ovat osoittaneet, miksi vasemmistolaista politiikkaa tarvitaan, ja miksi minunkin kannattaa uskaltaa lähteä ehdolle. Tasa-arvoinen ja ekologisesti kestävä maailma ei ole vielä todellakaan valmis.

    Miksi Vasemmistoliitto?

    Kun tulin täysi-ikäiseksi ja sain äänestää, olin valinnan edessä. Olin aina hahmottanut poliittiseksi kodikseni SDP:n, mutta huomasin, ettei asia ollutkaan enää niin. Jossain elämän mutkassa tiemme olivat erkaantuneet, ja minulle ainoana vaihtoehtona näyttäytyi Vasemmistoliitto. 

    Mikä Vasemmistoliitossa viehätti? En osaa sanoa, mikä tarkalleen puolueessa minua viehätti 18-vuotiaana, mutta nykyään se on helppo sanoittaa. Minulle Vasemmistoliitto on ainut selvän vasemmistolainen puolue, jonka ytimessä ovat samat arvot kuin minulla: kaikille, ei harvoille. SDP ei tuntunut kannattavan aidosti sitä ajattelua, jota edustin.  

    Yliopistossa minut houkuteltiin Vihreän Vasemmiston ehdokkaaksi edustajistovaaleihin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Silloin jäin vielä varalle, mutta aloin päästä kärryille poliittisen elimen toiminnasta. Kuten kerroin aiemmin, seuraavissa vaaleissa pääsin sisään komealla äänimäärällä.

    Vihreässä Vasemmistossa toimimisen myötä olen päässyt jälleen kiinni Vasemmistoliiton toimintaan paikallisesti ja kansallisesti ja tutustunut toimijoihin niin Turussa kuin muualla maata. Keskustelut muiden vasemmistolaisten kanssa ovat vahvistaneet ja haastaneet omaa ajatteluani merkittävällä ja merkityksellisellä tavalla. 

    Olen ihaillut erityisesti vuoden aikana tapaa, jolla Vasemmistoliitto tekee töitä: suoraselkäisesti, tinkimättä ja haasteista huolimatta. Koronapandemiasta huolimatta Vasemmistoliitto on esimerkiksi puolustanut hallituksessa pienituloisia ja saanut läpi historiallisen oppivelvollisuusuudistuksen. Nyt on minun vuoroni olla liikuttunut puolestasi Li – olet näyttänyt esimerkillisesti, kuinka turhautuminen voidaan kääntää toiminnaksi. 

    Kaikille, ei harvoille ja turhautumisesta toiminnaksi – siksi Vasemmistoliitto minulle.